Vuoden summaus

Vuoden viimeisenä päivänä on syytä kääntää katseet menneeseen ja tulevaan vuoteen. Tavallisestihan tämän voisi tehdä kauden päätteeksi syksyllä, mutta toimii tämä vuodenvaihdekin hyvänä rajapyykkinä.

Mutta kiteytän tähän vielä alkuun juuri päättyneen etelänleirin. Suunnistin vain kerran päivään, jossa ideana oli, että ajatukset pysyvät hyvin suunnistuksessa. Taktiikka toimi, ja suunnistusajattelu pysyi melko hyvin gripissä. Päivän toinen treeni oli poikkeuksetta rento juoksulenkki rantamaisemissa. Juokukulku oli koko leirin aivan kelpoa, joten leiriä voi pitää onnistuneena.

Dunas de Guardamar

Koko vuoden olen saanut harjoitella ja kilpailla kutakuinkin terveenä, josta olen äärimmäisen kiitollinen. Siitä saan kiittää itseäni ahkeran lihashuollon harjoittamisesta ja valmentajaani Seppo Väli-Klemelää hyvästä harjoitusohjelmasta ja valmennuksesta.

Vuoden kohokohtia mahtui vuoteen 2015 monta. Kaikkiin niistä sisältyy monia hyviä muistoja. Tässä karsittu lista niistä aikajärjestyksessä (yksi jokaista kuukautta kohti):

1) Punakoneen leiri Gran Canarialla
2) Trimtex-ryhmän leiri Espanjassa
3) Tosi-Hisu Kaupissa
4) FinnSpring pitkämatka - lähes virheetön suoritus :)
5) Tiomila, 14. sija!
6) Jukola ja TP:n taistelu sijalta 205 sijalle 23.
7) Nuorten MM-kisat Norjan Raulandissa. Maajoukkue debyyttini!
8) Lahti-suunnistuksen keskimatka ja Eliaksen päänahka ensimmäistä kertaa!
9) SM-viestikultaa Hämeenkyrössä
10) JWOC16-precamp Sveitsissä
11) Harjoitusleiri Rovaniemellä mahtavissa maastoissa
12) Etelänleiri Espanjassa

Vuoden positiivisuuskuva: Suoraviivaista etenemistä FinnSpring-näyttökisassa

Jotta postaus ei olisi pelkkää positiivista hehkutusta, tarkastellaan vuotta myös negaation kautta. Tässä lista epäonnistumisista:

1) Hemoglobiinin laskeminen turhan alas
2) Pyynikin testijuoksussa aika 59:22, joka on huono
3) Karvaiseva loppukiritappio Tosi-Hisussa Enolle
4) FS-viestin aloitus päin mäntyä
5) Lyhyt flunssa
6) Syötesuunnistuksen pitkämatka huonosti
7) Nilkan soirottaminen
8) Tiirismaan takaa-ajossa vietävän korpeava häviäminen Santerille
9) SM-pitkän ryssiminen
10) Hooverkisassa tappio Severille (kanttasin ennen 5 minuuttia)
Marras- ja Joulukuusta en löytänyt kaivamallakaan mitään mainitsemisen arvoista.

Vuoden negatiivisuuskuva: Soramonttu ja Tampereen hienointa metsämaisemaa. Toivottavasti soramonttu ei enää laajene.

Osa noista edellämainituista koettelemuksista on vähän väkisin etsittyjä, mutta kaikki ne ovat silloin ainakin vähän harmittaneet, ja toivottavasti opettaneet. Mutta sellaistahan se on; kun suuret vastoinkäymiset puuttuu, alkaa pienetkin harmit kalvamaan.

Mutta mitä odotan tulevalta vuodelta 2016 kaikkein eniten? Koska olen listaamistuulella, listaan nekin tähän vielä:

- Trimtex-ryhmän leiri Turkissa
- Tiomila Falunissa
- Jukola Lappeenrannassa
- Nuorten MM-kisat Sveitsissä
- O-Ringen Sälenissä
- Syksyn SM-kisat

Loppuun vielä kuva vuodenvaihteen treeniolosuhteista Tampereelta - ne ovat loistavat! Lunta ei ole Etelä-Teiskossa yhtään :)

Vuoden viimeinen lajiharjoittelupaikka Saarijärven maastossa. Treenin kartta.

Hyvää uuttavuotta 2016 kaikille!

Kohti etelää

Samalla kun syksyinen leireily (jos viikonloppuleirejä ei lasketa) on jäänyt vähemmälle, on talvinen arki painanut päälle. Viime kuukaudet olen kuitenkin opiskellut niin vähän, että arjen tunteen elämään on tuonut Tampereen seudun loistavat yhteistreenit. Niiden pohjalta on vakiintunut jonkinlainen viikko-ohjelma.

Tiistain ja torstain huippu/haastajaryhmän treeneissä on ollut teemana mäki. Se on passannut minulle hyvin, sillä olen pitänyt ylämäkijuoksua yhtenä heikkoutenani. Tiistaisin ollaan kirmattu "mäki ylös ja suunnistus alas"-tyyppisesti intervalleja, ja torstaisin yhtäjaksoisesti aerobisella kynnyksellä. Myös alamäkijuoksuni on saanut toivottavaa rohkeutta. Keskiviikkoiset "onsdagsnatteni" yhteislähtöyötreenit ovat käyneet mainioista pitkistä lenkeistä.

Treenikuvioita on kuitenkin hyvä vaihdella välillä, sillä se tuo uudenlaista ärsykettä ja vaihtelu ylipäätään virkistää. Tällä viikolla rytmi muuttuukin aavistuksen, sillä huomenna on luvassa 5 km maastotesti. Sen tuloksesta saattaakin nähdä vilauksen syksyn mäkisuunnistusten sadosta, vaikka toki koko totuus paljastuu vasta keväällä. Viimeksi juoksin maastotestiä 10 km, joten sen tulos ei täysin käykään vertailuksi huomiseen.

Ensi lauantaista lähtien laadukas kotiharjoittelu vaihtuu laadukkaaseen leiriharjoitteluun, kun lennän Espanjaan harjoitusleirille Alicanten-Murcian maastoihin. Siellä olisi tarkoitus harjoitella loistavissa olosuhteissa vuodenvaihteeseen saakka. Varmasti tuntuu hyvältä juosta Dunas de Guardamarin hiekkakangasmaastoissa nylkkyshortsien lahkeet lepattaen. Enpä taida valittaa myöskään pitkästä lenkistä Coto Cuadrosin hienoissa vuoristomaisemissa.

Ennakkofiilistelykuva La Marinan maastosta

Kohti talvea

Syksy on suunnistajalle monessa mielessä hienoa aikaa. Kisat ovat takana ja uuteen harjoituskauteen lähdetään into piukassa. Seuraaviin kisoihin on pitkä aika eikä joka päivä tarvitse juoksun kulkea. Rakastan itseni haastamista ja kestävyysharjoittelu onkin hyvä keino rajojen rikkomiseen. On kuitenkin pidettävä maltti mukana (ja lihashuolto), ettei homma mene raajojen rikkomiseksi.

Syksyinen metsä on usein märkä, ja märkä metsä on usein kylmä. Kylmä metsä taas voi herkistää esimerkiksi jalan jänteille vammaa tai vastustuskyvyn heikkenemistä. Jos mielii kylmässä suunnistaa, onkin kiinnitettävä huomio varusteisiin. Sadevaatteet, termo-tai lämpösukat, säärystimet ja hyvät hanskat. Aika kylmä saa olla että noilla vaatteilla palelisin. Mielestäni sää on pitkälti pukeutumiskysymys. Uskonkin että talvella isompi haaste lajiharjoittelulle on lumen syvyys, sillä jossain vaiheessa touhu käy liian raskaaksi. Toisaalta odotan innoissani pitkiä hiihtolenkkejä, ja olosuhteiden mukainen harjoittelu on toki viisautta.

Helvetinjärven kansallispuiston maisemia

Loppuun vielä hieman tarinaa tämänpäiväisestä treenistä, kun kävin suunnistamassa Helvetinjärven kansallispuistossa.

Kartalta erottui olennainen, ennakot piirtyivät kolmiuloitteiseksi malliksi mielessäni ja havainnot seurasivat niitä selkeinä. Kevyt vauhti takasi jatkuvan endorfiinin virtaamisen. Suunta pysyi vakaana ja rastipisteet nasahtelivat vastaan. Pääsin varsinaiseen flow-tilaan. Suolla kaaduin rähmälleni ja jäävettä luikahti sadetakkini kaula-aukosta sisään. Naama vääntyi irvistykseen, vauhti kiihtyi suon jälkeen nousevaan penkkaan. Maitohappo kömpi pikkuhiljaa lihaksiin samalla kun adrenaliinia ryöpsähti vereen. Lumi pöllysi ja oksilta tippui lunta kasvoille, joissa ilme muuttui hymyyn. Onnenkyyneleet sekoittuivat sulaneeseen lumeen, flowsuunnistus sekoittui hyvänolontunteeseen. Pääsin täydelliseen suunnistushumalaan. Ilman loppuverkkaa en olisi uskaltanut hypätä autonrattiin, niin tohkeissani olin treenistä :) Krapulaa odotellessa..

Jaksamista, omalle intohimolle omistautumista ja nautintoa toivottaa
, Anton

Rovaniemi, paluu arkeen ja Jukolatunnelmia

Strömstadin leirin jälkeen pääsin tosiaan lähtemään Rovaniemelle harjoittelemaan OH:n kartoilla ja maastoilla. Vastaan tuli todella hienoja ja monipuolisia maastoja ja kartat olivat loistavia pääosin Kivelän Matin tekemiä. Maastot olivat myös lähellä (aina alle 25 min suuntaansa) joten aikaa ei tarvinnut liiemmin käyttää autossa istumiseen. Suunnistaa sai erilaisissa vaaramaastoissa (Nuuksvaara, Santavaara ja Ounasvaara) sekä erämaatyyppisessä Joutolammen kangasmaastossa. Täysin eri lukunsa oli vielä Pöyliöjärven suomaasto selkeine käyrämuotoineen.

Leirin pääratamestari Olli Ojanaho loihti täydellisiä ratoja. Erityispanos oli harjoitusten nimissä. 

Rovaniemen ja Tampereen välissä pääsin haistamaan Laukaalaista kangasmaastoa. Alueesta on ollut kartta "tekeillä" jo kohta kymmenen vuotta :) laseraineistoa odotellessa...

Kotiin palattuani alkoivat Huippuryhmän treenit mylläämään ja ensimmäinen kuukausi tahkotaan tiistain ja torstain yhteistreenejä mäkiteemalla. Tampereen seudulla pyörii keskiviikkoisin keskiviikkoyötreeni, jonka esikuvana on Halden SK:n Onsdagsnatteni. Yhteislähdöllä mennään, ja ensimmäiseen treeniin ilmoittautui yli seitsemänkymmentä suunnistajaa, todella hienoa! Noiden treenien lisäksi pääsee vielä treenaamaan toki oman ohjelmankin mukaan. Varsin mieluisalta vaikuttaa siis treeniohjelma.

Lappee-Jukolaan on enää 220 päivää! On siis korkea aika suunnata katseet ensi "jouluun" ja lähdenkin ensi viikonloppuna muiden punanuttujen kanssa Lappeenrantaan ottamaan ensituntumaa paikallisista maastoista ja kartoista.

Tämäntyyppistä maasto on ensi Jukolassa. Ei päästäne helpolla ketään. Kartta; http://www.jukola.com/2016/yleista/harjoittelu/

SM-EP ja Smålandskavlen

SM-erikoispitkä meni kaiken kaikkiaan hyvin. Virhettä tuli taatusti alle 2 minuuttia ja suurin yksittäinen virhe (11. rastille) oli vain 40 sekuntia. Toki jokainen virhesekunti on ylimääräistä eikä kuulu asiaan, mutta saa kai sitä joskus olla johonkin tyytyväinen. H20-sarjan rata (2dRerun) oli kyllä hyvä ja varsinkin pitkät välit haastavia, enkä niistä täysin kunnialla selvinnytkään. Sain alun jälkeen pitkän tovin suunnistaa yksin (peräti 80 minuuttia), mutta Karppisen Aleksi perässään Anssi Koirikivi sai minut kiinni 15. rastille mennessä. Aleksin meno oli lopun salmiakilla vahvan näköistä, mutta sain viritettyä kovemman loppukirin ja ensimmäisen henkilökohtaisen SM-kultamitalin kaulaani.

Seuraavaksi viikonlopuksi suuntasin Pyrinnön miesedustuksen kanssa Smålandskavleniin kauden viimeiseen kilpailuun. Viesti sujui varsin mallikkaasti ja olimme lopulta kolmansia.

Smålannista suuntasimme Strömstadiin leirille, jossa sai suunnistaa aivan sielunsa kyllyydestä. Kävimme myös Norjan puolella Halden SK:n laadukkaissa treeneissä. Todella hienoja maastoja ja hyviä treenejä.

Pojat Dragon kullenilla. Kuva: Jutta Jussila

Nyt otan pari kevyempää päivää kotona kunnes lähden Ojanahon Ollin vieraaksi Rovaniemelle leireilemään. Luvassa on lisää hienoja maastoja ja treenejä, kyllä kelpaa!

SM-yö, JWOC16-precamp & 25Manna

SM-yöhön valmistauduin suunnistamalla neljästi yöllä joista yksi oli kovavauhtinen treeni. Siltikään yötatsi ei ollut itse kisassa aivan hallussa ja tein perinteisiä yövirheitä, kuten liiallisia kiertelyitä ja kompassista piittaamattomuuksia. Suoritukseni olisi ollut käypää valuuttaa ellen olisi tehnyt 9. rastin ruokintatelineelle 3 minuutin virhettä. Tai itseasiassa se ei ollut virhe vaan suorituksen tuhoaja. Yökulku oli ihan hyvä mutta taas homma jäi kiinni virheistä, mutta sellaistahan suunnistus usein on. Loppusijoitus 4. ei oikein mieltä lämmittänyt näin nuorten sarjalaisena. Toisin sanoen harmitti taas mutta ei muuta kuin oppia ja lisää treeniä :)

SM-yön jälkeen sai lepäillä PK-treenin merkeissä ja latautua seuraavalla viikolla alkavaan Sveitsin leiriin, joka toimi ensi vuoden nuorten MM-kisoihin valmistavana leirinä. Heti leirin alkuun juostiin / käveltiin Arosan alppirinteitä maailman cupin yleisökisoissa. Ei ole kyllä ennen ollut lihakset noin jumissa kuin kisojen jälkeen. Aivan kuin olisi jokkerin venttiä tehnyt jatkuvalla syötöllä. Lihaksia kouristi jo pelkästään foam rollerin näkemisestä, tosin lihashuoltoa tuli tosi paljon, kun eihän sitä muutakaan tekemistä treenien välissä ollut. Leirillä tuli huomattua että parhaille sveitsiläisille tulee ihan omassa sarjassakin turpaan melkein kaikilla suunnistuksen osa-alueilla. Varsinkin ylä- ja alamäissä olen altavastaaja. Mutta kyllä nekin alkavat kulkemaan kun tekee hommia niiden eteen.

Korkeammalla kuin koskaan! Maanantain pitkällä (mutta palauttavalla ;) lenkillä käytiin huiputtamassa 3261,9 m Piz Languard

Maastoista sen verran että parhaat JWOC pitkänmatkan modelit tuli suunnistettua Arosassa. Ensi kesän pitkällä tulee olla hyvä mäkijuoksija ja monipuolinen suunnistaja, joka erottaa olennaiset kohteet kivien ja alppiniityn peittämässä rinteessä. Olli Ojanaho kiteytti vahvan fyysisen kunnon ja virheettömän suorituksen kantavan ensi kesänäkin pitkälle. Varmaankin pitää paikkansa tuo väittämä.

JWOC-pitkän vanhaa karttaa

Keskimatkan ja viestin tyyppimaastot olivat Engagin laakson rinteillä, aivan kuten ensi kesän kisatkin. Rinnesuunnistuksen lisäksi näissä maastoissa pärjää enempi skandinaavisilla suunnistustaidoilla kuten käyrien luvulla. Nämä molemmat maastotyypit ovat kyllä tosi mieluisen tuntuisia ja varmasti päihitettävissä, vaikkei se helppoa tule olemaan. Leirillä oltiin toki ensi kesän JWOC silmissä kiiluen, mutta samalla kartutettiin omaa maastopankkia ihan uudenlaisilla maastoilla pääsarjan koitoksia varten.

Maastopankista puheenollen pyrin taitoharjoittelemaan joka viikko uudessa maastossa tai maastonosassa. Suunnistuksessa on kuitenkin osattava suunnistaa erilaisissa maastoissa eikä siis maastojen ulkoaoppiminen ole tarkoitus eikä mielekästäkään. Suomessa karttapullauttimien aikakaudella suunnistus on pian mahdollista melkein joka aarilla, ja ainakin täällä Tampereen seudulla hienoja ja ennenkokemattomia maastoja piisaa aivan valtavasti.

Ennakkomehustelukarttapala ensi torstain treenistä. Ajoaika kotoota vaivainen tunti :)

Samana perjantaina kun palasin kotiin sain lähteä jo 25Mannaan Ruotsiin. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä pidän matkustamisesta ja niin hienoon viestiin kuin 25Mannaan on aina mukava lähteä. Juoksin 7. osuuden viimeisenä eli kolamiehenä. Ehkä kolat jäi ennen lähtöä juomatta tai liian vähän mannapuuroa syötyä, sillä perinteistä mannakulkua en saanut kaivettua esiin missään vaiheessa osuutta. Saattoi tuo viikon leirikin vaikuttaa kulkuun. Sattui reitille yksi virhekin, mutta onneksi tappio joukkueelle oli vain marginaalinen 15 sekuntia. Kokonaisuutena Pyrinnön ykkösjoukkue onnistui hyvin ollen lopulta seitsemäs.

Alkaa kisat olemaan tältä kaudelta vähissä, pitää muistaa nauttia niistä täysillä :) Seuraavaksi SM-erikoispitkä!

SM-sprintti ja -viesti - Failure and victory

Epilän SM-sprintissä karsinta meni ihan ok mutta finaalissa en vain osannut eikä vauhtikaan ollut riittävä. Eli petrattavaa on paljon sprintin kanssa, vaikka oma focus on toki metsämatkoilla. Nyt jäi tulokseksi 17. sija, mutta olipahan hyvä treeni.

Viestin juoksujärjestys ja tulokset

Seuraavana päivänä Hämeenkyrössä suunnistettiin SM-viesti. Anssi aloitti viestin hyvin tullen noin minuutti Helsingin Suunnistajien Arttu Syrjäläisen jälkeen. Sain HS:n Veli Kankaan kiinni jo toiselle rastille mennessä. Ennen väliaikaa Veli pääsi edelle ja onnistuneen reitinvalinnan ja hajontojen turvin karkuun minusta. Taisi Veli juosta lopussa vähän kovempaakin, sillä ero venähti yli minuuttiin. Suunnistin ihan hyvin ja isot virheet jäi kokonaan pois, myös juoksu tuntui hyvältä, joten varsin onnistunut viestisuoritus. Reitti on reittihärvelissä.

Ensivilkaisu karttaan. Kuva: Severi Eerola

Ja kartta Aleksille. Kuva: Severi Eerola

Päivän hienoin hetki oli huomata Aleksin leimanneen ensimmäiseen väliaikaan yli kolme minuuttia ennen HS:n Topi Raitasta. Siitä oli vielä matkaa maaliin mutta Aleksi suunnisti totuttuun tapaansa tarkasti ja juoksi kovaa joten Suomenmestaruus tuli Pyrintöön. Mestaruus oli minulle ja Anssille ensimmäinen ikinä! Todella hienoa.

Suomenmestaruus H20-sarjassa. Pyrintö nappasi mestaruudet myös naisten pääsarjasta ja H16-sarjassa, lisäksi hopeaa H18-sarjassa. Kuva: Severi Eerola

Tästä on hyvä jatkaa SM-yöhön ensi viikonloppuun. Ei muuta kuin akkuja lataamaan ja pimeään metsään.

SM-pitkä

SM-pitkämatka kisattiin tänään Raaseporissa. Tavoitteena oli mitali mutta tuloksena viides sija. Enemmän kuin sija jäi kaihertamaan virheet 9., 10. ja 15. rastille.  10. rastin virhe oli n. 3 min. Kun en tiennyt missä olen panikoin eikä suunnistusajattelu toiminut. Menen aivan lukkoon varsinkin tärkeissä kisoissa jos en pian pääse takaisin kartalle. Tässä onkin kehityskohteita pähkäiltäväksi. Onneksi Raitasen Topi tuli johdattamaan minut rastille. Ei tässä kannata tehdä muuta kuin ottaa opiksi. Helpointa kai olisi olla tippumatta kartalta mutta pitäisi sitä osata virheet minimoidakin.

Menin ihan solmuun kun en nähnyt rastiympyrän alle jäänyttä kumparetta joka maastossa oli aikamoinen. Luulin sitä tuoksi isommaksi kumpareeksi. Siitä olisi vain pitänyt jatkaa suunnalla, olinhan hyvänen aika viivalla. Sain lopulta itseni kiinni avosuolta, mutta en osannut rastille sieltäkään suoraan. Ihan hölmöä näin jälkikäteen ajateltuna. ”Oikeaoppisesti” raivosin pohjat kahdelle seuraavalle välille. Vaikka tein suuntavirheen 12. mennessä.

Kisat oli taas hieno kokemus kaikesta huolimatta. Hyvä maasto ja hyvä rata. Meidän sarjassa oli myös ihan hyvä tasokin, ja varsinkin mitalistit saavat olla tyytyväisiä ainakin sijoitukseensa. En kisoissa osannut omaa suoritusta niin surrakaan koska velipoika Elias juoksi niin mahdottoman hyvin ja nappasi SM-hopeaa. Menneiden sureminen on muutenkin aivan yliarvostettua; pitää vain kerätä saatavilla oleva motivaatio, oppi ja kokemus ja suunnata katseet tulevaan.

Hyvää kesäharjoittelua

Heinäkuun viimeisen viikon vietin Suomen suunnistuspyhätössä eli Joensuun seudulla. Maastot olivat sanalla sanoen mahtavia ja kartat myös, johon olin jo tottunut viime syksyisen leirin ansiosta. Valtavan isot kiitokset Kalevan Rastin väelle treenipuitteista!

Tällaista maasto oli Tahkovaaralla

Tulen varmasti uudelleen samoille seuduille leireilemään. Silloin majoitun vähän lähempänä karttoja niin ei tule niin paljoa ajoa (1750 km/4pv taitaa olla jonkinlainen ennätys). Nyt asuin mummuni kesämökillä joka on Pielisen Lieksan puolella, josta on pitkä matka kaikkialle :). Leirillä tuli todettua ettei osaamiseni vaativissa vaaramaasoissa ole suunnistuksen osalta läheskään siellä missä sen haluaisin olla. Tästä selviää vain harjoittelemalla ja sitä todellakin haluan tehdä.

Ehdin myös käydä Kolin kansallismaisemia ihastelemassa

Seuraavalla viikolla suunnistin hienoimman lenkkini ever (kartta). Maastona oli Helvetinjärven kansallispuiston lounaisosa ja karttana omatekemä paranneltu pullautuskartta. Siellä sai kirmata todella vaihtelevassa maastossa; oli monenlaista suota ja rinnettä, kalliota ja helmenä vielä kulotettu mäkialue. Ja kaikki aivan luonnontilassa.

Paloaluetta. Tässä linkki pääkameravideoon alueesta: https://www.youtube.com/watch?v=bEch1RHWkt8

Pistäydyin myös parissa pääsarjan kisassa (Pihkarastit ja Lahti-suunnistus). Ne ovat mukavia, sillä taso on paljon parempi kuin nuorten sarjassa ja huomaa missä kansallinen kärki kulkee. Kansainvälinen kärki menee toki vielä kovempaa. Äärimmäisen hienoa oli voittaa isoveljeni Elias Lahti-suunnistuksen keskimatkalla. En ole koskaan ennen voittanut isoveikkaa ja jotenkin päihittäminen tuntui erityisen hyvältä. Seuraavat kisat onkin eGamesit Inkoossa. Ne toimivat hyvänä kenraalina Raaseporin SM-pitkiin.

Laadukasta ja monipuolista taitoharjoittelua pääsin tekemään myös Kärkölän Trimtex-ryhmän leirillä. Siellä moni maasto jätti niin paljon hampaankoloon, että motivaatio tulla paremmaksi suunnistajaksi nousi ihan uudelle tasolle. Ajatukset ”aion kehittyä paremmaksi” jne. nousivat pintaan. Pähkäilenkin tässä parhaillaan mahtuisiko kalenteriin viikon suppakuuria Joensuun maisemiin ennen lumentuloa.

Jos kaikki hyvin menee niin pääsen reissun päälle tosi hyvin näin syksylläkin. Ohjelmassa on nimittäin kisojen lisäksi leireilyä Sveitsissä (syyskuussa) ja Ruotsin Strömstadissa (lokakuussa). Niin ja nyt huomenna lähden viikonloppua viettämän Korppooseen. Tämän minileirin teemana on suunassakulku ja suoraviivainen suunnistus sekä eteneminen avokalliomaastossa.

Tässä vielä kisakalenterini loppukaudelle:

eGamesit 29.-30. elokuuta

SM-pitkä 5. syyskuuta

SM-sprintti 19. syyskuuta

SM-viesti 20. syyskuuta

SM-yö 26. syyskuuta

25Manna 10. lokakuuta

SM-erikoispitkä 18. lokakuuta

Smålandskavlen 24.-25. lokakuuta

JWOC, kartoittelua ja nilkka

JWOC-huudeille matkustettiin jo torstaina toipumaan, virittelemään ja mallisuunnistamaan. Viimeiset päivät ennen kisoja kävivät aika pitkiksi ja sorruin ylijännittämään ja hermoilemaan kisoja. Jatkossa sitten tiedän että itselleni se monen päivän vanhojen tai preparaatio karttojen tutkailu ei ole mikään optimaalinen valmistautuminen, vaan olisi hyvä saada jotain muutakin ajateltavaa. Tai siis 2-3 h keskittymistä päivässä on ihan riittävästi, eikä koko päivää tarvi miettiä suunnistamista.

Sprintissä en hallinnut suunnistamista, ja väänsin useita 5-15 sekunnin virheitä (kaikkiaan noin 50 sek). Toki vauhtinikaan ei ollut kärjen mukainen mutta en sitä odottanutkaan. Sijoitus (37.) oli ihan suoritukseni mukainen eli huono. Toisaalta panokseni on ollut aina metsämatkoilla niin sprintissä epäonnistuminen ei haitannut liikaa. Eikä tällaisessa monen kisan arvokilpailuputkessa kannata suorituksia jäädä muutenkaan pitkäksi aikaa vatkomaan, vaan siirtyä keskittymään seuraaviin kisoihin. Myös Aleksin hopeajuoksu piristi omaakin mieltä.

Pahin jännittäminen jäi onneksi sprinttiin, ja pääsin seuraavana päivänä starttaamaan keskimatkan karsintaan levollisin mielin. Kilpailu käytiin kylmässä tuulessa ja vesisateessa, ja ennen lähtöä olin aivan paleltumisen partaalla. Suunnistus sujui kuitenkin hyvin yhtä rastiväliä (jossa n. 50 sek virhe) huolimatta. Rastiväliaikojen tutkailu toi itseluottamusta kun huomasin, että oma perusvauhti on ihan käypää valuuttaa.

Tiistain keskimatkan finaalissa hallitsin suoritukseni hyvin, mutta alkuradalla (L-5) kärsin turhasta varmistelusta. Tärkeintä oli kuitenkin virheetön suunnistaminen joka loppui välillä 7-8, joka meni pieleen. Se väli oli merkittävä, sillä siinä maasto muuttui mäntyvoittoisesta mäenpäällystäalueesta kuusisuorinteeksi, jossa olisi pitänyt tajuta pelkistää avosuot. Alkuradasta (eikä kasin jälkeenkään) tarvinnut pelkistää yhtään, ja vauhti alamäessä kostautui minulle. Tunteet olivat pinnassa kun näin aidan ja kirosin. Onneksi maltoin rauhoittua ja paikantaa itseni, mutta virhe maksoi silti yli minuutin. Loppu sujui hyvin (8. rastilla olin sijalla 28 ja loppusijoitus 10.) ja alkuradasta tuttu hidastava varmistelu jäi vähemmälle. Kartta-arkistossani on tarinaa keskarista, ja myös muiden matkojen kartat.

Keskimatkan varvauksessa (Kuva: Lammikko)

Välipäivän jälkeen koitti pitkämatka. Suunnistuksellisesti meno oli kelpoa, mutta ei aivan keskimatkan kaltaista kuitenkaan. Suurimman esteen menestykselle toi kuitenkin fyysinen kuntoni ja vireeni, joka ei ollut tarpeeksi kova kärkikamppailuun, ja sijoitukseni oli 26. Se tuokin motivaatiota entisestään harjoittelemiseen. Oli muuten todella pahan näköistä oma juoksemiseni pitkänmatkan lopussa kun katsoin nettitv-lähetystä uusintana. Kilpailu oli puitteiltaan (rata, kartta, maasto, yleisö) varmaankin hienoin missä olen saanut juosta. Viimeisen päivän viesti sujui osaltani niin ikään pienillä virheillä mutta juoksu oli niin väsynyttä että eroa nopeimpiin kilpakumppaneihin tuli kolmisen minuuttia. Viestipäivän pelasti kuitenkin Topin, Aleksin ja Ollin mahtava maailmanmestaruus ja Suomen varmistuminen kisojen parhaaksi maaksi.

Menestystä tuli Suomelle niin että coacheilta lähti tukat päästä :)

Kokonaisuutena Norjan reissu oli taatusti hienoin suunnistusmatka missä olen ikinä ollut. Vaikka tuloksellisesti ei ollut ihmeitä kotiintuomisina, sain arvokasta kokemusta kansainvälisistä kisoista tulevaisuuteen. Vaikka hienot kisat olivatkin kyseessä, ovat ne toki vain välietappeja kohti pääsarjaa. Omasta mielestä paras muisto oli Ollin keskimatkan maailmanmestaruus sekä koko Suomen joukkueen mahtava menestys. Kisajärjestäjät onnistuivat luomaan jokaisesta kisasta arvokisa-kriteerit täyttävän elämyksen ja matkan mukavuutta lisäsi mahtava porukka. Valmentajat Antti ja Markus, fyssari-Emma ja urheilijat puhalsivat kaikki yhteen hiileen. Lisäksi kisapaikalla oli kymmeniä suomalaisia kannustamassa mikä lisäsi isojen kisojen tunnelmaa.

JWOC:in jälkeen otin pari päivää iisisti tehden kesätöitä eli karttoja. Tänä kesänä en tee uutta suunnistuskarttaa näillä näkymin ollenkaan vaan ajantasaistan syksyn Kultainen Kompassi Cupin kartan ja ensi kesän Grano Games kartan. Kartoitushommia olisi tarjolla kyllä enemmänkin mutta urheilijana koitan pysyä liiallisesta sivutöiden tekemisestä erossa. Karttojen kanssa puuhastelen kuitenkin vielä koulun alkamiseen asti.

Julkujärven kangasmaastoja kartoittamassa

Kävin myös Eeron kanssa melomassa Näsijärvellä eli kisojen jälkeen tuli pidettyä lyhyt ylimenokausi ennen treenaamista kohti syksyn SM-kisoja. Näsijärven Iso-Otava tarjosi paikoittain priimaa mutta suurimmaksi osaksi tamperelaista hidasta mutta kaunista metsää.

Näsijärven rantakallioita

Melontareissusta seuraavana päivänä juoksin oman (ja Eliaksen :) ennätykseni meidän suunnistustestiradalla Sorilassa Saarijärven kartalla (7:55/1,5km) ja toinenkin veto meni hyvin (paitsi liikaa siksakkia ilman suuntaa), mutta kolmannella vedolla loukkasin nilkkani. Siitä alkoikin korvaava harjoittelu sisältäen vesijuoksua, pyöräilyä, sauvakävelyä, kuntopiiriä, marjastusta ja kartoitusta. Tämän viikon alussa pääsin onneksi jo juoksemaan ja suunnistamaan, eli nilkka on parantunut  hyvin, kunhan vain pidän huolen etten satuta sitä uudelleen. Nyt olen tavallista enemmän tehnyt juoksutreenejä tiellä nilkan paraneminen mielessä, ja ne ovatkin sujuneet ihan hyvin. Valitettavasti Tampere-Suunnistus jäi nilkan takia väliin, mutta onneksi kisoja tulee ja menee, ja seuraava kilpailu on Pihkarastit 1.8.

Seuraavaksi ohjelmassa on lyhyt neljän päivän suunnistusleiri Pohjois-Karjalan priimamaastoissa alkaen ensi maanantaista. Alla mehustelukuva siitä mitä on luvassa. Olen koko tämän viikon ollut aivan tohkeissani, koska tiedän millaista nautintoa pukkaa treenien merkeissä.

Suomen parhaita maastoja & karttoja

Kesäkuun kuulumiset

Kesäloman alussa lähdin Pudasjärven Iso-Syötteelle antamaan JWOC-näyttöjä. Matkustin jo keskiviikkona pelipaikalle, jotta ehdin pari mallitreeniä tehdä. Niille olikin tarvetta, sillä vanhassa kuusikkorinteessä suunnassakulku olikin hieman vaativampaa kuin mihin olen tottunut.

Pikku-Syötteen varvikkoa. Bongaa kyy!

Sain suunnistukseni ihan hyvään jamaan lauantaihin (kartta) mennessä, jolloin olin kolmas keskimatkalla. Sunnuntain pitkällämatkalla (kartta) sorruin alussa virheisiin, ja lisäksi emittini ei rekisteröinyt leimaa 12. rastilta. Tarkistusliuska putosi metsään, niin ei auta selitykset. No, pääasia että pääsin kisajoukkueeseen.

Muistan leimanneeni, mutta ei ole leimaa rastilta 12. Vaihdoin 16 v. vanhan emittini uuteen ihmetellessäni.

Jukolaan Pyrinnön Punakone lähti aiempaa paremmalla joukkueella. Aloittajamme Simi kuitenkin epäonnistui karmeasti juostessaan yhdeksännestä rastista ohitse lähes puoli kilometriä. Loppuratakaan ei sujunut ongelmitta, ja joukkueemme vaihtoi 18:45 kärjen perässä. Tilanne oli lähes toisinto viime vuodesta, jolloin meikäläinen tuli aloitusosuudelta noin 13 minsaa kärjestä, ja velipoika jatkoi säheltämistä niin, että Severi pääsi ampaisemaan metsään noin kaksikymmentä minuuttia kärjestä.

Tällä kertaa Elias onnistui kääntämään kurssin oikeaan suuntaan ja suunnisti komeasti osuuspohjat kakkososuudelle. Severi ei kuitenkaan klaarannut osuuttaan viime vuoden tapaan, mutta välttyi onneksi isommilta virheiltä tapansa mukaan, mikä on tietty viestisuunnistuksessa tosi tärkeää. Laakkosen Leo jatkoi viestiä hyvin saavuttaen kärkeä ja samaa rataa jatkoi Aleksi, joka takoi kolmanneksi nopeimman osuusajan ja päästi minut metsään sijalla 24.

Itse olin siis kuudennella osuudella, sillä Aleksilla muljahti lauantain verkkalenkillä jo Tiomilassa vaivannut nilkka, joten vaihdoimme osuuksien 4-6 juoksijoita. Onnistuin osuudellani (kartta) tyydyttävästi, ja ikään kuin riittävän hyvin, sillä pidin saman sijoituksen. Vältyin isoilta virheiltä, mutta muutama koukku sattui matkalle ja yksi suuntavirhe. Flo suunnisti oman osuutensa tarkasti ja ankkuroi joukkueemme sijalle 23.

Jukolan tulos

Jukolan jälkeen suuntasin Norjaan JWOC:iin valmistavalle leirille. Raulandissa pääsimme syksyn reissusta tuttuihin maastoihin joissa kelpasi juosta. Meillä on tosi mukava joukkue ja leirikilpailuissa oli kova taso. Leirin sopivan tiiviissä ohjelmassa oli keskimatkan ja pitkänmatkan leirikisat (olin molemmissa 3./5) ja lisäksi aerobista suunnistusta.

Telemarkin maisemia

Juhannukseksi palasin kotiin lepäämään, ja levon tarpeessa olinkin, sillä Norjassa en ehtinyt Jukolasta täysin palautumaan. Seuraavalla viikolla pääsinkin kovaan seuraan, kun Sastamalassa kisattiin Felt-iltapika (kartta). Oma suoritukseni oli kehno suunnistuksen kaikilla osa-alueilla ja tuloksena lähes kuuden minuutin tappio Oma Taivaiselle, joka on keskimatkalla valtavasti. Analysoinnin jälkeen en jäänyt sitä enemmin murehtimaan, ja suuntasin katseet Fin5-rastiviikolle, jonka kahteen ensimmäiseen osakilpailuun osallistuin.

Sunnuntain sprintissä onnistuin tekemään hyvän suorituksen (3. sija, +8sek), mutta seuraavan päivän keskimatkan suoritus menee samaan kategoriaan Felt-kisan kanssa. Jostain syystä ruoka ei ollut ollenkaan sulanut, eikä alkuverryttelystä tullut mitään kun oksennus oli niin lähellä. Kilpaa juostessa olo ei yhtään helpottanut (ja se näkyi myös virheinä), ja päätin keskeyttää kilpailemisen kun pelkäsin olevani kipeä. Olo kuitenkin parani pian ja ruoansulatus alkoi toimia, joten selvisin säikähdyksellä.

Fin5 sprintin jälkeen kelpasi pulahtaa mereen Ruissalon rannalta

Nyt on menossa viimeiset herkistelyt ja henkiset valmistautumiset nuorten MM-kisoihin, joissa pääsen ensimmäisen kerran elämässäni suunnistamaan Suomen väreissä. Raulandissa on vain tehtävä ne jutut, mitkä osaan, eli suunnistettava keskittyneesti kisat läpi, ja luotettava siihen, että juoksukunto on tarpeeksi hyvä. Mainiosti mennyt kevätkausi antaa kyllä sopivasti itseluottamusta suunnistaa hyvät kisat Norjassa. Kevätkaudelta on myös kokemuksia (esim. Felt-iltapika), jotka tuovat riittävästi nöyryyttä suunnistamiseen – yksikään rastiväli ei onnistu ilmaiseksi.

Tässä vielä kisojen aikataulu:

Sunnuntai 5. heinäkuuta, Sprintti
Maanantai 6. heinäkuuta, Keskimatkan karsinta
Tiistai 7. heinäkuuta, Keskimatkan finaali
Keskiviikko 8. heinäkuuta, välipäivä
Torstai 9. heinäkuuta, Pitkämatka
Perjantai 10. heinäkuuta, Viesti

PS: alkaa tämä harjoittelun keventely ja lepäily siinä määrin kyrsimään, että halut treenata hyvin (ja paljon) sitten kisojen jälkeen on jo aikamoiset :)

Toukokuun kuulumiset

Tiomilassa Punakone suoriutui ihan tosi hyvin. Alku lähti kuitenkin vähän takeltellen käyntiin kun Simi ei löytänyt suoraan omia hajontarastejaan, ja tuli vaihtoon 4:21 kärjen perään. Sevä kuitenkin teki huippusuorituksen ja nosti meikäläiset sijalle 35. Elias suunnisti kanssa hyvin ja tuli långa nattenin jättiletkassa. Juppe tempaisi elämänsä juoksun ja vitososuudella Flo teki perusvarman työnsä. Anssi selvisi myös pienillä virheillä ja päästi minut hyvään letkaan. Tässä katkelma hpk:stani johon tarinoin oman suoritukseni kulun:

"Pääsin lähteen letkaan Tyrving, Hakarspojkarna, Malungs ja Tume viimesenä, ja Tume oli n. 30sek edellä. Lähin tosi kovaa ja sain Tumen Sirmaisin kiinni ekaan väliaikaan. Heti sen jälkeen kuitenkin tipuin siitä letkasta ja suunnistin yksin jahka pääsin Vili Niemen peesiin kunnes hän pummasi vähän ennen tokaa väliaikaa. Sitten menin yksin muutaman välin ja sain letkan hännästä kiinni jossa juoksi Terä, Malungs, Tuna ja Århus. Ohitin sen letkan pitkänvälin jälkeen ja juoksin lopun tehden pientä virhettä, tulin kuitenkin letkan kärjessä vaihtoon. Juoksu tuntu hyvältä ja isot virheet jäi pois niin hyvä viestisuoritus, tosin Tyrving, Hakarspojkarna ja Tume tuli pari minsaa ennen vaihtoon, eli just ne kaverit joittenka kanssa lähin mettään, eli parannettavaa jäi."
(Tästä omaan karttaani)

Meikäläinen toisella tv-rastilla

Annoin kartan Aleksille joka suunnisti tosi hyvin, mutta taittoi nilkkansa vähän ennen tokaa väliaikaa. Siihen mennessä Aleksi oli ottanut kärkeä reilu kolme minsaa ja edellä menevää Metsänkävijöiden Bertuksia minuutin verran kiinni. Nilkka kuitenkin haittasi menoa loppuradalla sillä se mulju useasti, mutta pienivirheinen suoritus riitti päästämään Eno Halmeen ysiosuudelle hyvillä sijoilla. Eno juoksikin kovaa ja suunnisti tarkasti tullen 15. vaihtoon. Severi viimeisteli pitkän työn kunnialla ja ankkuroi Pyrinnön 14.

Kymmenikkö koossa kisan jälkeen, on tosi hienoa olla osa tällaista porukkaa.

Seuraavalla viikolla keskiviikkona olikin sitten Stadisprintti, jossa en ollut tarpeeksi nopea sprinttisuunnistamaan, ja jäin kaikista mahdollisista pisteistä paitsi. En tehnyt juurikaan virheitä, vaan homma jäi kiinni siitä etten uskaltanut enkä jaksanut juosta niin kovaa kuin olisi pitänyt. Ei auta muu kuin treenata, mikäli haluaa pärjätä. Tosin suurin tähtäin ja panos itselläni on toki metsäsuunnistuksen puolella. Torstaina oli Prisma-rastit (kartta), jossa ihan ok suunnistuksella ja totuttua kurjemmalla kululla selvitin itseni viidenneksi. Sieltä lähdimmekin Punakoneen Jukolaleirille jossa tuli suunnistettua enemmän kuin koskaan olen suunnistanut. Neljään päivään (ja yöhön) melkein yhdeksän tuntia, mutta hyvää teki, ja Varsinais-Suomen maastoissa kyllä kelpaa suunnistaa. Lauantaina kisasin vielä V-S:n AM-keskarin aikas väsyneillä koivilla mutta pienillä virheillä ja sijoituin pääsarjassa toiseksi, tosin kisan taso oli Sirenin ja Severin löysäilyn takia voittajaa (Mäksä) lukuunottamatta aikas huono.

SM-keskaria edeltävän viikon alussa sairastin yhden päivän kurkkusoiroa, sitten keskiviikkona kenraaliharjoitus ja sunnuntaina olikin tosi hyvät jalat ja keskittynyt suunnistuspää. Finaalissa en tehnyt isompia virheitä ja se riitti kolmanteen sijaan.

Häviäminen harmittaa aina, mutta näin hyville (Alpo & Topi) häviäminen ei niin mahdottomasti. Santeri (taas) neljäs ja Anssi hienosti viides!

Ensi keskiviikkona köröttelen Syötteelle valmistautumaan ja suunnistamaan mallimaastossa, kun viikonloppuna on vikat JWOC-näytöt. Sitten saakin jo kääntää katseet Jukolaan! Viime vuoden peikot olen kellistänyt ja voin lähteä sopivan hyvällä itseluottamuksella Paimion yöhön.

Huhtikuun kuulumiset

Huhtikuun alussa jatkoin Trimtex-ryhmän leirillä Göteborgissa sopivan rankan leiriohjelman mukaisesti. Harjoitusleiri toteutettiin yhdessä Tanskan nuorten maajoukkueen kanssa joka toi leiriarkeen hauskuutta ja mukavaa vaihtelua. Leirikisoista ensimmäinen eli pikamatka (kartta) meni osaltani alakanttiin alun virheiden takia. Sen sijaan seuraavan päivän takaa-ajossa (kartta) onnistuin tekemään hyvän suorituksen pienillä virheillä. Viimeinen eli pitkänmatkan leirikisassa (kartta) suunnistus pääosin sujui, mutta sorruin moniin reitinvalintavirheisiin pitkin matkaa.

Takaa-ajon otatusta Raitasen Topin kanssa. Kuva: Jeppe Ruud

Göteborgista maisemat vaihtuivat Paraisille jossa Pyrinnön pääsiäisleiri oli jo täydessä tohinassa. Lauantaina oli ohjelmassa kotimaisen kauden avaus eli Saaristorastit (kartta) jossa onnistuin melko väsyneillä jaloilla suunnistamaan kelpo suorituksen. Leiri jatkui hienojen maastojen ja aikas kevyen harjoittelun merkeissä.

Maanantai käyntiin hienoissa maisemissa. Kuva: Heikki Virekunnas

Kotiuduttuani treenit onnistuivat aikalailla suunnitellusti, vaikkakin jonkinlaista väsymystä oli jalkojen lihaksissa. Perjantaina pääsin lähtemään Punakoneen Jukolaleirille Paimioon ja lauantaina oli vuorossa Kevätyön Viesti (kartta) jossa sain ankkuroida Punakoneen kakkosjoukkueen omalla hyvällä suorituksella. Leirillä suunnistimme lisäksi kaikkiaan kolme hyvää Jukola-mallitreeniä avokalliomaastoissa.

Kevätyön Viestin sykekäyrä, josta erottuu suorituksen tasaisuus sekä 11. rastinoton epävarmuus ja koukku.

Seuraavalla viikolla suunnistus jäi tavallista vähemmälle ja tein valmistavan treenin (3x 2km) SM-maantielle joka pidettiin lauantaina ja toimi samalla ensimmäisenä JWOC-näyttökisana. Toki viikoittainen Punakoneen yötreeni keskiviikkona kuului ohjelmaan. Itse maantiekisa sujui mukavasti ja onnistuin juoksemaan suhteellisen tasaisesti. Aika 33:58 on henkilökohtainen ennätykseni puolellatoista minuutilla ja sijoitus mestaruuskisoissa oli seitsemäs. Suunnistajien kesken sijoitukseni oli viides. Sunnuntaina pääsin pitkästä aikaa pitkälle suunnistuslenkille ja kartoittamaan hyvässä hämäläisessä metsässä.

SM-maantie, kuvaushetkellä 2,4 km takana ja 7,6 km edessä.

Huhtikuun huipensi kevään klassikko eli FinnSpring, jota edeltävä viikko sujui mallikkaasti lajiharjoittelun merkeissä. FinnSpring (kartta) oli toinen kevään näyttökisoista ja osaltani se sujui hyvin sijoittuen toiseksi. Virheitä ei juurikaan tullut ja vauhtikin pysyi riittävänä. Sunnuntain viestissä (kartta) sen sijaan tuli kauden ensimmäinen epäonnistuminen kun ykkösrasti ei löytynytkään suoraan. No analysoinnin kautta entistä vahvempana kohti tulevaa.

Näyttökisan mitalikolmikko. Kuva: Suomusjärven Sisu

Huhtikuu saatiin päätökseen AV-leiripäivällä Ikaalisissa SM-keskimatkan mallimaastoissa. Kartta ap. ja ip.

Seuraava kevään merkki onkin sitten jo Tiomila!

Maaliskuun kuulumiset

Espanjasta kotiuduttuani on Tampereen lumitilanne suosinut siinä määrin, että olen koko maaliskuun pystynyt harjoittelemaan lajinomaisesti. Myös terveenä olen pysynyt, mikä on tietysti tärkeää.

Lumetonta Kaupin kansanpuistoa

Maaliskuun testijuoksussa Pyynikillä juoksin ajan 58:20, eli minuutin paremmin kuin viime kerralla. Toki olosuhteetkin olivat paremmat kun liukkaat kohdat puuttuivat. Viikon kruunasi Tosi-Hisu, jossa tuuletin hopeaa Jussi-Elmeri Halmeen viedessä pokaalin tiukassa loppukirissä.

Kuva: Eero Kahila

Harjoituksellisia huippuhetkiä olivat kovat AV-mäkitreenit ja Pyrinnön yötreeni hyvässä porukassa sekä pitkät suunnistusharjoitukset, joista suurimman osan juoksin Kaupissa, joka oli pitkään Tampereen ainoa lumeton metsä.

Hurttion kalliot, kartta

Maaliskuun viimeisellä viikolla pääsin taas lähtemään Trimtex-ryhmän leirille Ruotsin Göteborgiin suunnistamaan. Ohjelmassa oli eilen kevyt taitoharjoitus täkäläisessä mäkisessä mutta haastavassa maastossa, ja mukavaa oli. Tänään päästään jo suunnistamaan kovaa ensimmäisessä leirikisassa, joita on leirin jokaisena päivänä matkapäiviä lukuun ottamatta.

Göteborgilaista lenkkipolkua

Innolla odotan jatkuvaa kevättä, sillä täältä Göteborgista suuntaan suoraan Pyrinnön pääsiäisleirille Paraisille avokalliomaastoihin ja kauteni ensimmäinen kilpailu, Saaristorastit, on lauantaina. Siitä kilpailukausi sitten lähteekin käyntiin ja kisoja on melkein joka viikonloppu.

Näillä näkymin kilpailukalenterini Jukolaan asti on seuraava:

Saaristorastit 4.4.
Kevätyönviesti 11.4.
SM maantiejuoksut 18.4.
FinnSpring 25.4.

Tiomila 9.-10.5.
Stadisprintti 13.5.
Prisma-rastit 14.5.
SM-keskimatka 24.5.

Syöte-suunnistus, keskimatka 6.6.
Syöte-suunnistus, pitkämatka 7.6.
Louna-Jukola 13.-14.6.

Helmikuun kuulumiset

Kanarian leirin jälkeen palautuminen onnistui suunnitellusti. Niinpä helmikuun ekalla viikolla juoksin Pyynikin testijuoksun aikaan 59.22 sen enempää siihen herkistellen. Tampereella oli hyvät hiihtokelit mutta suunnistukseen lunta vähän liikaa. Pari hyvää suunnistustreeniä ja sprinttitreeniä pääsin silti kokemaan ja tavallista enemmän tuli hiihdettyä.

Testijuoksun jälkeisellä viikolla piti kuitenkin ottaa pari päivää vähän kevyemmin että pääsin lähtemään Trimtex-ryhmän leirille Espanjan Alicanteen palautuneena.

Leiri lähti hyvin käyntiin ja on ollut aivan mahtavaa päästä suunnistamaan sulaan metsään. Täällä on oma maastopankkini kasvanut suuresti, sillä olemme päässeet suunnistamaan moniin erilaisiin maastotyyppeihin.

Majoituksemme lähellä La Marinassa maastot ovat hieman hiekkaisia kangasmaastoja, jossa käyrienlukutaito, pelkistäminen ja suunnassakulku ovat valtteja. Murciassa päin maastot ovat puolestaan mäkisempiä ja kivikkoisempia, kun taas Santa Pola on loivapiirteinen  ja kummallisesti kartoitettu kivikkopohjainen maasto. Kävimme myös sprinttaamassa Cehegínissä, jonka vanhakaupunki on varmaankin hienoin kokemani sprinttimaasto.

 La Marinan hiekkakankaat

 Cehegínin vanhaa kaupunkia

Sierra del Oron suunnistusmaisemaa

Vielä saa neljä päivää nauttia harjoitellen huippuolosuhteissa kunnes on paluu Tampereelle. Sitten on vuorossa yksi kauden kohokohdista, nimittäin Tosi-Hisu.

Tammikuun kuulumiset

Vuodenvaihteen jälkeen ei suunnistus metsässä ollut enää järkevää lumen takia, joten kävin juoksemassa hallissa ja viimeistelin Keski-Tampereen sprinttiviikon. Viimeinen osakilpailu käytiin Yliopiston - Sorsapuiston maastossa. Suoritus oli kelpo lukuunottamatta yhtä 30 sekunnin virhetttä 10. rastille. Virheen lisäksi kilpailussa häviäminen harmittaa tottakai, kokonaiskilpailussa sijoituin kolmanneksi.

Onneksi pian pääsin lumelta pakoon Gran Canarialle, jossa harjoitteli kanssani kahdeksan muuta suunnistajaa. Leirin tavoitteena oli aloittaa polvivamman jälkeinen juoksuharjoittelu toden teolla hyvässä seurassa.

Kanarialainen lenkkimaisema

Leiri alkoi mukavasti totuttautuen juoksemiseen kovalla ja mäkisissä maastoissa. En ole ennen päässyt näin vuoristoiseen maastoon juoksemaan, enkä näin hienoissa maisemissakaan ole ennen juossut - täyttä nautintoa siis. Kerran kävin suunnistamassa Maspalomasin pohjoispuolella. Maasto oli todella kivinen ja paikoin jyrkkyyden takia niin hidas, etten siihen maastoon enää mene.  Ryhmäharjoittelussa vauhti karkaa helposti lukemille, mihin en ole kotona tottunut, mutta hyvin sopeuduin hieman kovempaankin kyytiin. Lihakset olivat loppua kohti väsyneet mutta eivät kuitenkaan jumiset. Terveenä ja ehjänä pysyin, mikä on tietenkin tärkeintä. Iso kiitos leirikavereille Aleksille, Severille, Anssille, Sevälle, Floo'ssille, Chrigille, Eikalle ja Tinulle.

Kotiin päästyäni palasin koulunpenkille, hiihtämään ja suunnistamaan. Samanlaisella ohjelmalla on tarkoitus elellä pari viikkoa kunnes lähden Espanjan lämpöön ja liiton leiritykseen Alicanteen.