JWOC, kartoittelua ja nilkka

JWOC-huudeille matkustettiin jo torstaina toipumaan, virittelemään ja mallisuunnistamaan. Viimeiset päivät ennen kisoja kävivät aika pitkiksi ja sorruin ylijännittämään ja hermoilemaan kisoja. Jatkossa sitten tiedän että itselleni se monen päivän vanhojen tai preparaatio karttojen tutkailu ei ole mikään optimaalinen valmistautuminen, vaan olisi hyvä saada jotain muutakin ajateltavaa. Tai siis 2-3 h keskittymistä päivässä on ihan riittävästi, eikä koko päivää tarvi miettiä suunnistamista.

Sprintissä en hallinnut suunnistamista, ja väänsin useita 5-15 sekunnin virheitä (kaikkiaan noin 50 sek). Toki vauhtinikaan ei ollut kärjen mukainen mutta en sitä odottanutkaan. Sijoitus (37.) oli ihan suoritukseni mukainen eli huono. Toisaalta panokseni on ollut aina metsämatkoilla niin sprintissä epäonnistuminen ei haitannut liikaa. Eikä tällaisessa monen kisan arvokilpailuputkessa kannata suorituksia jäädä muutenkaan pitkäksi aikaa vatkomaan, vaan siirtyä keskittymään seuraaviin kisoihin. Myös Aleksin hopeajuoksu piristi omaakin mieltä.

Pahin jännittäminen jäi onneksi sprinttiin, ja pääsin seuraavana päivänä starttaamaan keskimatkan karsintaan levollisin mielin. Kilpailu käytiin kylmässä tuulessa ja vesisateessa, ja ennen lähtöä olin aivan paleltumisen partaalla. Suunnistus sujui kuitenkin hyvin yhtä rastiväliä (jossa n. 50 sek virhe) huolimatta. Rastiväliaikojen tutkailu toi itseluottamusta kun huomasin, että oma perusvauhti on ihan käypää valuuttaa.

Tiistain keskimatkan finaalissa hallitsin suoritukseni hyvin, mutta alkuradalla (L-5) kärsin turhasta varmistelusta. Tärkeintä oli kuitenkin virheetön suunnistaminen joka loppui välillä 7-8, joka meni pieleen. Se väli oli merkittävä, sillä siinä maasto muuttui mäntyvoittoisesta mäenpäällystäalueesta kuusisuorinteeksi, jossa olisi pitänyt tajuta pelkistää avosuot. Alkuradasta (eikä kasin jälkeenkään) tarvinnut pelkistää yhtään, ja vauhti alamäessä kostautui minulle. Tunteet olivat pinnassa kun näin aidan ja kirosin. Onneksi maltoin rauhoittua ja paikantaa itseni, mutta virhe maksoi silti yli minuutin. Loppu sujui hyvin (8. rastilla olin sijalla 28 ja loppusijoitus 10.) ja alkuradasta tuttu hidastava varmistelu jäi vähemmälle. Kartta-arkistossani on tarinaa keskarista, ja myös muiden matkojen kartat.

Keskimatkan varvauksessa (Kuva: Lammikko)

Välipäivän jälkeen koitti pitkämatka. Suunnistuksellisesti meno oli kelpoa, mutta ei aivan keskimatkan kaltaista kuitenkaan. Suurimman esteen menestykselle toi kuitenkin fyysinen kuntoni ja vireeni, joka ei ollut tarpeeksi kova kärkikamppailuun, ja sijoitukseni oli 26. Se tuokin motivaatiota entisestään harjoittelemiseen. Oli muuten todella pahan näköistä oma juoksemiseni pitkänmatkan lopussa kun katsoin nettitv-lähetystä uusintana. Kilpailu oli puitteiltaan (rata, kartta, maasto, yleisö) varmaankin hienoin missä olen saanut juosta. Viimeisen päivän viesti sujui osaltani niin ikään pienillä virheillä mutta juoksu oli niin väsynyttä että eroa nopeimpiin kilpakumppaneihin tuli kolmisen minuuttia. Viestipäivän pelasti kuitenkin Topin, Aleksin ja Ollin mahtava maailmanmestaruus ja Suomen varmistuminen kisojen parhaaksi maaksi.

Menestystä tuli Suomelle niin että coacheilta lähti tukat päästä :)

Kokonaisuutena Norjan reissu oli taatusti hienoin suunnistusmatka missä olen ikinä ollut. Vaikka tuloksellisesti ei ollut ihmeitä kotiintuomisina, sain arvokasta kokemusta kansainvälisistä kisoista tulevaisuuteen. Vaikka hienot kisat olivatkin kyseessä, ovat ne toki vain välietappeja kohti pääsarjaa. Omasta mielestä paras muisto oli Ollin keskimatkan maailmanmestaruus sekä koko Suomen joukkueen mahtava menestys. Kisajärjestäjät onnistuivat luomaan jokaisesta kisasta arvokisa-kriteerit täyttävän elämyksen ja matkan mukavuutta lisäsi mahtava porukka. Valmentajat Antti ja Markus, fyssari-Emma ja urheilijat puhalsivat kaikki yhteen hiileen. Lisäksi kisapaikalla oli kymmeniä suomalaisia kannustamassa mikä lisäsi isojen kisojen tunnelmaa.

JWOC:in jälkeen otin pari päivää iisisti tehden kesätöitä eli karttoja. Tänä kesänä en tee uutta suunnistuskarttaa näillä näkymin ollenkaan vaan ajantasaistan syksyn Kultainen Kompassi Cupin kartan ja ensi kesän Grano Games kartan. Kartoitushommia olisi tarjolla kyllä enemmänkin mutta urheilijana koitan pysyä liiallisesta sivutöiden tekemisestä erossa. Karttojen kanssa puuhastelen kuitenkin vielä koulun alkamiseen asti.

Julkujärven kangasmaastoja kartoittamassa

Kävin myös Eeron kanssa melomassa Näsijärvellä eli kisojen jälkeen tuli pidettyä lyhyt ylimenokausi ennen treenaamista kohti syksyn SM-kisoja. Näsijärven Iso-Otava tarjosi paikoittain priimaa mutta suurimmaksi osaksi tamperelaista hidasta mutta kaunista metsää.

Näsijärven rantakallioita

Melontareissusta seuraavana päivänä juoksin oman (ja Eliaksen :) ennätykseni meidän suunnistustestiradalla Sorilassa Saarijärven kartalla (7:55/1,5km) ja toinenkin veto meni hyvin (paitsi liikaa siksakkia ilman suuntaa), mutta kolmannella vedolla loukkasin nilkkani. Siitä alkoikin korvaava harjoittelu sisältäen vesijuoksua, pyöräilyä, sauvakävelyä, kuntopiiriä, marjastusta ja kartoitusta. Tämän viikon alussa pääsin onneksi jo juoksemaan ja suunnistamaan, eli nilkka on parantunut  hyvin, kunhan vain pidän huolen etten satuta sitä uudelleen. Nyt olen tavallista enemmän tehnyt juoksutreenejä tiellä nilkan paraneminen mielessä, ja ne ovatkin sujuneet ihan hyvin. Valitettavasti Tampere-Suunnistus jäi nilkan takia väliin, mutta onneksi kisoja tulee ja menee, ja seuraava kilpailu on Pihkarastit 1.8.

Seuraavaksi ohjelmassa on lyhyt neljän päivän suunnistusleiri Pohjois-Karjalan priimamaastoissa alkaen ensi maanantaista. Alla mehustelukuva siitä mitä on luvassa. Olen koko tämän viikon ollut aivan tohkeissani, koska tiedän millaista nautintoa pukkaa treenien merkeissä.

Suomen parhaita maastoja & karttoja