SM-yö, JWOC16-precamp & 25Manna

SM-yöhön valmistauduin suunnistamalla neljästi yöllä joista yksi oli kovavauhtinen treeni. Siltikään yötatsi ei ollut itse kisassa aivan hallussa ja tein perinteisiä yövirheitä, kuten liiallisia kiertelyitä ja kompassista piittaamattomuuksia. Suoritukseni olisi ollut käypää valuuttaa ellen olisi tehnyt 9. rastin ruokintatelineelle 3 minuutin virhettä. Tai itseasiassa se ei ollut virhe vaan suorituksen tuhoaja. Yökulku oli ihan hyvä mutta taas homma jäi kiinni virheistä, mutta sellaistahan suunnistus usein on. Loppusijoitus 4. ei oikein mieltä lämmittänyt näin nuorten sarjalaisena. Toisin sanoen harmitti taas mutta ei muuta kuin oppia ja lisää treeniä :)

SM-yön jälkeen sai lepäillä PK-treenin merkeissä ja latautua seuraavalla viikolla alkavaan Sveitsin leiriin, joka toimi ensi vuoden nuorten MM-kisoihin valmistavana leirinä. Heti leirin alkuun juostiin / käveltiin Arosan alppirinteitä maailman cupin yleisökisoissa. Ei ole kyllä ennen ollut lihakset noin jumissa kuin kisojen jälkeen. Aivan kuin olisi jokkerin venttiä tehnyt jatkuvalla syötöllä. Lihaksia kouristi jo pelkästään foam rollerin näkemisestä, tosin lihashuoltoa tuli tosi paljon, kun eihän sitä muutakaan tekemistä treenien välissä ollut. Leirillä tuli huomattua että parhaille sveitsiläisille tulee ihan omassa sarjassakin turpaan melkein kaikilla suunnistuksen osa-alueilla. Varsinkin ylä- ja alamäissä olen altavastaaja. Mutta kyllä nekin alkavat kulkemaan kun tekee hommia niiden eteen.

Korkeammalla kuin koskaan! Maanantain pitkällä (mutta palauttavalla ;) lenkillä käytiin huiputtamassa 3261,9 m Piz Languard

Maastoista sen verran että parhaat JWOC pitkänmatkan modelit tuli suunnistettua Arosassa. Ensi kesän pitkällä tulee olla hyvä mäkijuoksija ja monipuolinen suunnistaja, joka erottaa olennaiset kohteet kivien ja alppiniityn peittämässä rinteessä. Olli Ojanaho kiteytti vahvan fyysisen kunnon ja virheettömän suorituksen kantavan ensi kesänäkin pitkälle. Varmaankin pitää paikkansa tuo väittämä.

JWOC-pitkän vanhaa karttaa

Keskimatkan ja viestin tyyppimaastot olivat Engagin laakson rinteillä, aivan kuten ensi kesän kisatkin. Rinnesuunnistuksen lisäksi näissä maastoissa pärjää enempi skandinaavisilla suunnistustaidoilla kuten käyrien luvulla. Nämä molemmat maastotyypit ovat kyllä tosi mieluisen tuntuisia ja varmasti päihitettävissä, vaikkei se helppoa tule olemaan. Leirillä oltiin toki ensi kesän JWOC silmissä kiiluen, mutta samalla kartutettiin omaa maastopankkia ihan uudenlaisilla maastoilla pääsarjan koitoksia varten.

Maastopankista puheenollen pyrin taitoharjoittelemaan joka viikko uudessa maastossa tai maastonosassa. Suunnistuksessa on kuitenkin osattava suunnistaa erilaisissa maastoissa eikä siis maastojen ulkoaoppiminen ole tarkoitus eikä mielekästäkään. Suomessa karttapullauttimien aikakaudella suunnistus on pian mahdollista melkein joka aarilla, ja ainakin täällä Tampereen seudulla hienoja ja ennenkokemattomia maastoja piisaa aivan valtavasti.

Ennakkomehustelukarttapala ensi torstain treenistä. Ajoaika kotoota vaivainen tunti :)

Samana perjantaina kun palasin kotiin sain lähteä jo 25Mannaan Ruotsiin. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä pidän matkustamisesta ja niin hienoon viestiin kuin 25Mannaan on aina mukava lähteä. Juoksin 7. osuuden viimeisenä eli kolamiehenä. Ehkä kolat jäi ennen lähtöä juomatta tai liian vähän mannapuuroa syötyä, sillä perinteistä mannakulkua en saanut kaivettua esiin missään vaiheessa osuutta. Saattoi tuo viikon leirikin vaikuttaa kulkuun. Sattui reitille yksi virhekin, mutta onneksi tappio joukkueelle oli vain marginaalinen 15 sekuntia. Kokonaisuutena Pyrinnön ykkösjoukkue onnistui hyvin ollen lopulta seitsemäs.

Alkaa kisat olemaan tältä kaudelta vähissä, pitää muistaa nauttia niistä täysillä :) Seuraavaksi SM-erikoispitkä!