SM-pitkämatka kisattiin tänään Raaseporissa. Tavoitteena oli mitali mutta
tuloksena viides sija. Enemmän kuin sija jäi kaihertamaan virheet 9., 10. ja
15. rastille. 10. rastin virhe oli n. 3
min. Kun en tiennyt missä olen panikoin eikä suunnistusajattelu toiminut. Menen
aivan lukkoon varsinkin tärkeissä kisoissa jos en pian pääse takaisin kartalle. Tässä onkin kehityskohteita pähkäiltäväksi. Onneksi Raitasen Topi tuli johdattamaan minut rastille. Ei tässä kannata tehdä
muuta kuin ottaa opiksi. Helpointa kai olisi olla tippumatta kartalta mutta
pitäisi sitä osata virheet minimoidakin.
 |
Menin ihan solmuun kun en nähnyt rastiympyrän alle jäänyttä
kumparetta joka maastossa oli aikamoinen. Luulin sitä tuoksi isommaksi
kumpareeksi. Siitä olisi vain pitänyt jatkaa suunnalla, olinhan hyvänen aika viivalla.
Sain lopulta itseni kiinni avosuolta, mutta en osannut rastille sieltäkään
suoraan. Ihan hölmöä näin jälkikäteen ajateltuna. ”Oikeaoppisesti” raivosin
pohjat kahdelle seuraavalle välille. Vaikka tein suuntavirheen 12. mennessä.
|
Kisat oli taas hieno kokemus kaikesta huolimatta. Hyvä maasto
ja hyvä rata. Meidän sarjassa oli myös ihan hyvä tasokin, ja varsinkin
mitalistit saavat olla tyytyväisiä ainakin sijoitukseensa. En kisoissa osannut
omaa suoritusta niin surrakaan koska velipoika Elias juoksi niin mahdottoman hyvin
ja nappasi SM-hopeaa. Menneiden sureminen on muutenkin aivan yliarvostettua;
pitää vain kerätä saatavilla oleva motivaatio, oppi ja kokemus ja suunnata
katseet tulevaan.
No tässä vielä vähän avaudun tosta 9-10 välistä jos vaikka saisin rauhan ja unen päästä kiinni. Sen verran korpee tuo hölmöily.
VastaaPoistaEkat kahdeksan rastia kutakuinkin telkkänä ja kun 9. rastille pieni rastinotto tötöily niin tuli jotenkin alitajuisesti tunne että "enää ei ole aikaa pummata". Kuitenkin 9 lähtiessä hoin itselleni ota rauhassa ja tarkasti koska tiesin että nyt on virheen riski iso. 10. mennessä kun laskin harjanteelta ja lähdin seuraamaan väärän kumpareen reunaa ja rastia ei tullutkaan, olisi pitänyt oikeasti malttaa. Nyt hätäännyin, päässä liikkui vain "missä olen", "miksen saa kiinni", "ei täsmää yhtään", "ei saakeli miten voi kestää näin kauan". Ja samalla juoksin enkä tiennyt edes mihin suuntaan. Sitten näen suon ja ihan järjenvastaisesti ajattelen sen olevan tuo isompi joka on rastin takana. Lähen juoksemaan sen viertä kunnes myönnän itselleni että ei se ole se. Nyt pysähdyt ja katot mikä se on. Se oli se avosuo. Siitä säntään rastia kohti, mutta en lue enää karttaa. En löydä rastia ja avaan kartan uudestaan. Sitten näen Topin ja toivon sydämeni pohjasta että hän osaa mennä sinne rastille. Ja osaahan hän. Oon ihan tohkeissani seuraavat minuutit ja puran energiaani juoksemalla. Näillä väleillä olisi voinut tulla isotkin virheet mutta onneksi ei tullut.
Niin mitä olisi pitänyt tehdä toisin? No toki naulata rasti kuin Thierry konsanaan, mutta siinä kun ei enää täsmännyt niin pysähtyä ja rauhoittua. Verrata karttaa ja maastoa. Ja pistää kartta oikein päin. Sitten miettiä missä oli viimeksi kiinni. (Sillä mäellä josta juuri tulin alas). Ja mihin juoksin siitä, katsoa vaikka taakseni. Palata vaikka takaisin ja lähteä uudelleen rastinottoon. Ei saa hätääntyä, koska silloin ei pysy ajatus kasassa.
Eli lähden siitä että nausteri puhuttelee mutta virheen tullessa Don't panic ja vanhat tutut Lammikon opit pjr, kkm ja ta.
Opetukset:
1) On aivan sairaan ikävää hosua kuin päätön kana kisoissa ja ei sitä menestystä tule jos eksyy.
2) Virheen tullessa tee ne toimet jotka on pelikirjassa siinä virheen tullessa-kohdassa, eli pjr, kkm ja ta. Ei ole ilmeisesti helppoa minulle vaikka siltä kuulostaa.
3) Kun hoksaat missä olet, ajattele vaikka rastiväli siitä sijainnistasi rastille ja suunnista se tarkkaan. Älä säntää saakelin kovaa sinnepäin.
No olenpahan toivottavasti jatkossa parempi.